Miksi kiusataan? Miksi sitä ei saada loppumaan? Tajuavatko kiusaajat edes kiusaavansa? Miksi kiusaajat eivät ymmärrä tekojensa vakavia seurauksia?

Kiusaamista on ollut aina kaikissa yhteiskuntaluokissa sekä ikäryhmissä. Kiusaamisen muodot vaihtelevat eri ikä- ja elämänvaiheissa ja tulevat iän myötä yhä monipuolisemmiksi sekä vaikeammiksi tunnistaa.Kuka tahansa, joka on vähän erilainen kuin toiset tai menestyy koulussa, urheilussa ym. joutuu helposti kiusaamisen kohteeksi.

Meillä kasvaa täysin empatiakyvytön sukupolvi jolta oikeudentaju on kadonnut, koska kasvattaminen ei kaikilta vanhemmilta onnistu. Syitä on monia, esimerkiksi vanhemman päihdeongelmat, vähäinen tai kokonaan puuttuva kiinnostus lapsiaan kohtaan sekä kyvyttömyys tai haluttomuus ottaa aikuisen ja vanhemman roolia. Koska vanhemmat eivät pysty tai halua kasvattaa lapsiaan, kasvatusvastuuta yritetään entistä kiihkeämmin sysätä eri kouluasteiden ja opettajakunnan taakaksi. Vaikka päiväkoti ja koulu kasvattaa on vanhempien tehtävä opettaa lapsille, mikä on oikein ja mikä on väärin.

Siinä vaiheessa, kun lapsi/nuori jää toistuvasti ns. housut kintuissa kiinni kiusaamisesta, pitäisi vanhempien viimein herätä ja miettiä ongelmaan ratkaisua. Ensisijassa vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsiaan, ei koulun eikä opettajien. Valitettavan usein käy niin, että kiusaajien vanhemmat ovat monta kertaa pahempia, kuin itse kiusaajat. Vanhemmat kieltäytyvät uskomasta, että heidän suloinen Valtteri tai Siiri olisi milloinkaan ollut osallisena yhtään mihinkään. Tälläiset vanhemmat uhkailevat kiusatun vanhempia sekä myöskin opettajia.

Kiusaaminen voi olla suoraa, kuten nimittelyä ja haukkumista, toisen tavaroiden hajottamista tai varastamista tai jopa väkivaltaista käyttäytymistä kiusattua kohtaan. Kiusaamista voi tapahtua niin kasvokkain kuin esimerkiksi netin tai kännykän välityksellä. Somemailma on tehnyt kiusaamisesta entistä julmempaa ja julkisempaa.

Epäsuoraa kiusaamista on esimerkiksi ikävien tai perättömien juorujen levittäminen, selän takana pahan puhuminen, kiusatun syrjiminen ja porukasta ulkopuolelle jättäminen tai ilkeiden viestien lähettäminen. Sekin on kiusaamista, että sallii kiusaamisen tapahtuva, vaikka itse ei siihen aktiivisesti osallistuisikaan. Sillä ei ole merkitystä, miten kiusataan vaan se, miltä se kiusatusta tuntuu.

Usein kiusaajien tarkoitus on myös saada kiusattu suuttumaan ja toimimaan siten, että hänestä tehdäänkin se kiusaaja. Tämähän on ollut nähtävissä näissä vakavammissa jutuissa, jotka ovat selvää seurausta kiusatun mielenterveyden pettämisessä lopulta. Suomen itsemurhatilastot ovat Euroopan kärkeä: kaksi-kolme itsemurhaa päivässä. Nuorten itsemurhakuolleisuus on Suomea korkeampi vain Liettuassa ja Latviassa. ”Kohta minua ei enää kiusata” on kiusatulla päällimmäisenä mielessä juuri ennen kuolemaa.

Kiusaaminen jättää elinikäiset syvät arvet ja aiheuttaa itsetunnon alenemista, ahdistuneisuutta, itsetuhoisia ajatuksia tai tekoja.

Kaikkein pahinta asiassa on, että kiusaamista on äärettömän vaikea saada loppumaan. Kiva-tiimi auttaa suurimpaan osaan kiusaamista, nimittäin siihen osaan, joka meidän kouluaikaan tulkittiin kiusoitteluksi. Pitkäaikaiseen, systemaattiseen kiusaamiseen sillä ei ole vaikutusta.

Miksi suunnitellut toimenpiteet kiusaamisen pysäyttämiseksi eivät toteudu? Tuleeko koululle merkintä vai joutuuko pois kiva-kouluohjelmasta, jos tämänkaltaista tietoa menee eteenpäin? Pelkääkö koulu niin paljon maineensa menettämistä kiva-koulu hankkeessa, että sallivat kiusaamisen?

On todella surullista, että kiusaajia ei pystytä rankaisemaan, koska heitä "ymmärretään" loputtomasti ja yritetään toimia niin, ettei kellekään tulisi "paha mieli". Minä olen sitä mieltä, että kiusaamisesta pitää seurata sanktio, sitä ei saa hyväksyä missään muodossa ja kiusaajalle pitääkin tulla toiminnastaan paha mieli!

Aikuisilla on keinot ja taidot selviytyä vaikeistakin asioista, mutta millaisen jäljen tämä koulukiusattuna olo jättää lapseen/nuoreen. Onko kukaan miettinyt miten kiusattu selviää tästä kaikesta? Miten tämä vaikuttaa lapsen/nuoren kasvuun, kehitykseen, oman minäkuvan kehittymiseen, itsetuntoon. Millaisen taakan kiusattu kantaa sisällään, toisten hiljaisen hyväksynnän alla.

Olemmeko me nykypäivän vanhemmat vastuun väistäjiä? Osaammeko sanoa lapselle ei? Vaadimmeko päiväkotia ja koulua ottamaan kasvatusvastuun puolestamme?

Jokaisen meistä tulee puuttua kiusaamiseen, jos me sitä näemme, se on meidän aikuisten velvollisuus! Meidän tulee olla vastuullisia aikuisia, äitejä ja isiä, ei lasten "kavereita."

Jos vanhemmuudesta puuttuu aikuisuus ja vastuu, näkyy se lapsessa turvattomuutena, levottomuutena tai ailahtelevaisuutena.

KASVATTAMINEN ON ENSISIJASSA VANHEMPIEN TEHTÄVÄ!

Oppilas ei pysty keskittymään oppimiseen, kun resurssit menevät pelkäämiseen ja varuillaan oloon. Koulumenestys kärsii, vaikka lapsella olisikin kykyjä opiskeluun.